Mustaa Spagettia - Black Spaghetti

...se on todellakin ensimmäinen ja vahvin assosiaatio näistä juhlasandaaleistani. Toinen vaihtoehto voisi olla lakunauha. Sinänsä sekä spagetti että laku kuuluvat lempiruokiini. Kouvolan lakun vaarinpiippu on yksi suurista heikkouksistani, ja spagettia syön varmaan liikaakin.

...it really is my first association on these sandalettes. Another candidate is licorice straw. Come to think of it, both spaghetti and licorice are on my top menu. The licorice pipe from Kouvola is a top weakness; spaghetti I consume by loads.


Nämä muoviset sandaletit ovat yllättävän mukavat, eikä näihin kyllästyne koskaan. Juhlimaan voi lähteä huoletta, koska sade ei näihin kaunistuksiin pysty. Musta kiiltävä ulkonäkö toimii aina, ja korkoa on riittävästi mutta ei liikaa. Kultainen sisäpohja täydentää kauniisti kokonaisuuden.

These sandalettes are made of plastic yet surprisingly comfortable - and I can't see myself growing tired of them. Partying is carefree, as rain will not kill these plastic beauties. Black, shiny look is always in (right?) and the heel is there but not in abundance. Golden inner sole completes the look.

Näin käytännöllistä ja kaunista voi löytää UFF:in euron päiviltä - eikä ollut ensimmäinen kerta! Ylipäätään, olen alennusmyyntien orja, mutta kriittinen sellainen - tyypillinen alennusprosentti joka vasta saa kiinnostukseni heräämään, on 70 %. Kun sellainen löytyy, tuleekin sitten hamstrattua, kun kerran "halvalla saa". Olen tosiaan säästänyt hyvin paljon rahaa tällä keinoin (Yeah right).

Something this practical and beautiful can only come from UFF for one euro. I love these sales and always try to get there if only possible. Slave to sales, I can still be a thoughtful buyer: it takes a 70% reduction to raise my interest! When spotted, there's no end to my harvesting. In this way, I have saved so much (right?).

Hopeasandaalit - Silver sandals

Viime kesänä hankkimistani Dumond-kultasandaaleista katkesi harmittavasti toisesta sandaalista nilkkahihna, millä saatoin oikeuttaa uusien vastaavien sandaalien hankinnan. (Siitäkin huolimatta, että jos vain poistan nilkkahihnan molemmista, sandaalit ovat edelleen täysin käyttökelpoiset. Mutta eniwei.)

Niinpä suuntasin kaupungille ja suoraan samaan kauppaan mistä olin sandaalit ostanut - eikä minun tarvinnut pettyä: löysin oitis, vieläpä tarjouksesta, nämä hopeaiset tämänkesän versiot, joista kyseiset nilkkaremmit puuttuvat jo valmiiksi!

Päätös oli nopea ja välitön, ja jätin sandaalit saman tien jalkaan, oli nimittäin kaunis ja helteinen kesäpäivä.

Olen mieltynyt tänä kesänä hopeaan kullan ohella - pidän tosiaan molemmista ja käytän niitä joskus myös ristiin. Tyylillä selviää kaikesta?

Historian siipien havinaa...

Kuten kirjoituksistani lienee käynyt jo ilmi, ehdoton suosikkikenkämerkkini on läpi vuosien ollut Bruno Magli. Näitä pehmeitä ja kestäviä italialaiskenkiä on saanut muutamastakin helsinkiläisestä kenkäkaupasta ja tavaratalosta.

Nyt kuitenkin kuulin, että ainakin Stockmann, Helsingin suurin tavaratalo on luopunut merkistä. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että tänä kesänä hankkimani kermanväriset loaferit jäävät viimeisiksi BM-kengikseni! Kääk!

Rizzosta tosin näyttäisi ainakin toistaiseksi vielä saavan satunnaisesti BM-kenkiä, mutta valikoima on todella pieni.

Minun on toisin sanoen ehkä löydettävä toinen vastaava pehmeä italialaiskenkä, jota saa Suomesta. Tosin minulla asuu ystävätär Bolognassa Italiassa, BM-kenkien kotikaupungissa, joten saatan joutua käyttämään myös tämän villin kortin hyväkseni, mikäli tilanne on muotoutumassa aivan mahdottomaksi!

Näiden tosiasioiden valossa esittelen tässä nyt sekä nuo ehkäpä tosiaan viimeisiksi jäävät brunomaglini, että ihkaensimmäiseni - ne ovat nimittäin vielä hyvissä voimissa, vaikka ikää niillä on ainakin 15 vuotta, enemmänkin ehkä - en muista!

Tämän kesän löytö olivat tosiaan kauniit ja pehmeääkin pehmeämmät vaaleat loaferit, jotka tuntuvat jalassa kuin kävelisi pilvien päällä. Neutraali kenkä sopinee asuun kuin asuun, ja kumipohja suojaa hieman arkaa nahkaa - tosin mitkään sadesään kengät nämä eivät tosiaankaan ole. Harmi kyllä eteläisessä Suomessa on tänä kesänä tullut vettä vähintään kahden kesän edestä, joten käyttökerrat ovat toistaiseksi jääneet yhden käden sormilla laskettaviin.

Aivan ensimmäiset brunomaglini taas kestävät pientä sadettakin, vaikkeivät siitä pidä nekään erityisesti. Punaruskeat hapsulliset ja rusetilliset matalat loaferit ovat palvelleet vuodesta toiseen ilman suurempia vaurioita ja muutoksia. Välillä ne ovat olleet kokonaan kaapissa, kun olen käyttänyt vain korollisia kenkiä. Nyt olen kuitenkin ainakin toistaiseksi mieltynyt mataliin kenkiin - liekö vanhuutta vai tämän hetken matalan kenkämuodin vaikutusta, mene ja tiedä. Joka tapauksessa tänä kesänä nämä kestokaunottaret ovat päässeet kenkäkokoelmani eturiviin - jälleen kerran.

Update 14.5. 2009: Bruno Maglien tarina jatkuu - niitä saakin edelleen Stockalta. En tosin ole ostanut ainuttakaan paria sittemmin, mutta pääasia on, että mahdollisuus on olemassa, ei vain teoriassa, vaan myös käytännössä! Tosin rahapussini teoreettisetkin rajat tulevat tässä puuhassa pian vastaan...

Lisää perhosia

Kirjoittelin tänne joskus Perhossandaalien julkaisun yhteydessä, että terveyssandaalit ovat ehdottomasti out, mitä minuun tulee.

Joudun nyt perumaan sanani. En nimittäin tiennyt, että ns. terveyssandaaleja on myös tämän näköisiä.

Nämä Schollin perhossandaalit ovat äärettömän suloiset, etenkin kun kokonumero on pieni. Pohja on puuta, ja yhdessä vaaleansinisen värityksen ja perhoskuvioinnin kanssa vie assosiaatiot lähinnä lelumaailmaan. Kengät ovat kuitenkin todella mukavat jalassa, koska niiden sisäpohja on huolellisesti muotoiltu anatomisesti.

Olen välillä ihaillut yhden ystävättäreni Marimekko-kuvioisia hollannikkaita, ja miettinyt pitäisikö hankkia itsellekin sellaiset kotiin. No, se mietintä on nyt takanapäin, sillä nämä puusandaalit korvaavat tuon "puutteen".

Käytän näitä ainakin toistaiseksi lähinnä vain kotona - en oikein jaksa uskoa, että taipumattomilla puupohjilla jaksaisi klopsutella kovinkaan kauas kodin ulkopuolelle.

Kotisandaalit

Uudet kotisandaalini ovat täydelliset: sirot ja ilmavat ja värikin sopii miltei kaikkeen! Varsinainen löytö siis! Ei sitä aina jaksa vain intialaisia tossujakaan käyttää, mustia tai ruskeita, vaan jotain ihan muuta.



Ulos näillä ei kyllä tee juuri mieli mennä, koska kävely pitkiä matkoja on tottapuhuen näillä sandaleteilla aika hankalaa. Kenkien sisäpohja on liukasta kangasta, siinä suurin syy. Tosin keksin että kengät voi solmia paksuilla suklaanruskeilla silkkiruseteilla kiinni nilkoista, jolloin tilanne muuttuu totaalisesti, ja kengät ovatkin saman tien varsin juhlavat ja kauniit ja niillä on tosiaan varsin helppo päästä eteenpäin.

Linnanjuhlien kengät (was: Paljettien paljoutta)

Tässäpä söpöt paljettikenkäni, jotka hankin kuvassa näkyvän paljettijuhlapuvun pariksi. Kyseistä pukua nimitän myös "merenneitopuvuksi", koska se on kokopitkä ja kapea ja paljetteja on niin paljon että puku muistuttaa mielestäni suomuista kimaltelevaa kalankylkeä - mikä sopiikin hyvin kalanaiselle. Merenneito on mukava assosiaatio muutenkin, siihen liittyy jonkinlaista maagista viehättävyyttä.

Kenkiä voi toki käyttää muutenkin, vaikka farkkujen tai mustien housujen kanssa. Kangaskenkinä niitä ei parane käyttää kuin sisätiloissa ja kuivina kesäpäivinä - olen sovittanut joskus ne yhteen vekatun farkkuhameen kanssa kun olen ollut menossa ulos bilettämään.

Tilaisuuksia, joissa näin juhlavia vaatteita pääsee käyttämään, on kyllä aivan liian vähän! Tosin niitä voisi varmaankin myös luoda itse, jos niikseen tulee. "Juhla" on ennenkaikkea myös mielentila, eikä mikään estä pukeutumasta merenneitopukuun vaikka kahdenkeskisellä kynttiläillallisellakaan, jos mieli tekee.

Update 14.5.2009: Olipas enteellinen kirjoitus, löytyi nimittäin juhla jossa nämä tamineet olivat miltei liian vähän juhlavat - nimittäin Pressan itsenäisyyspäiväjuhlat ! ja vielä: !!!!! Olin juuri ehtinyt nurkua miehelle, ettei se vie mua koskaan minnekään. No sitten se tietty sai kutsun ja sai tässä asiassa ns. viimeisen sanan. No, ei voi valittaa - hauskaa oli, vaikka jotenkin pienessä sumussa koko tilaisuus meni. Mutta, uskomatonta kyllä, nyt voi sanoa: "nähty on" ! --- niin ja nyt on kuulemma minun vuoro saada kutsu.....huh. Niin tai näin, otsikko tähän kirjoitelmaan oli vaan ihan pakko vaihtaa!

Väitöskengät

Näissä tärkeisiin ja vakavamielisiin työtilanteisiin varatuissa kengissäni astelin myös väitöstilaisuuteeni viikko sitten perjantaina 25.5.2007. Ajattelin, että ne olisivat sopivan "plain" tuohon tilanteeseen - naisväittelijää kun protokolla kehottaa muun muassa välttämään näyttäviä koruja, ja niin edelleen. Pidinkin meikin minimissä ja korot matalina, ja hiuksetkin oli kietaistu vain yksinkertaiselle poninhännälle. Näytin myös hyvin väsyneeltä, sillä parin edellisen yön unet olivat ymmärrettävästi jääneet vähiin, kun odotin "suurta päivääni".

Kaikki meni hyvin, eikä matalissa koroissa ollut vaaraa liukastua saati kompastua - tosin olen niin tottunut korkoihin, että kuljen niillä kyllä useimmissa tilanteissa varsin sujuvasti. Matalat korot myös siivittivät minut oikeaan mielentilaan tätä tilaisuutta ajatellen, vaikka korkeat korotkaan eivät toki ole koskaan estäneet minua ajattelemasta...

Kengät voivat kuitenkin olla melko paljastavat. Juttelimmekin tässä ystäväni luona drinkeillä yksi päivä istuessani siitä, miten muuten kiltin oloinen nainen voi paljastaa pinnan alla kytevän petomaisen luonteensa metallisilla stilettokoroillaan. Olen myös ollut huomaavinani, että varsin monet miehet kavahtavat sekä tuollaisia "natsikorkoja" että teräväkärkisiä kenkiä, tuntien alitajuista tarvetta suojata etumustaan tällaisten kenkien välittömässä läheisyydessä!

Niinpä niin, kengistään nainen tunnetaan - ehkä mieskin? Itse ainakin katson aina miehen kenkiä, ja tiedän etten ole ainoa nainen, joka on hylännyt äijän jo kättelyssä tämän kestämättömän huonon kenkämaun vuoksi! Paljon vaadittaisiin muita ominaisuuksia, että lähtisin Pomarfinn-miehen matkaan... Taidehistorian laitoksella opiskeli aikoinaan mies joka käytti tämänmerkkisiä kenkiä; häntä kutsuttiin naureskellen selän takana salaa "pompuksi".

RappuBallerina

Tässäpä kengät jotka laitan jalkaani useimmiten silloin, kun vien roskat tai käväisen ullakolla, tai erityisesti kun menemme Ingelin kanssa rappuun.

Nämä kuluneet mustat perusballerinat kuuluvat varmaankin useimpien kenkäkokoelmiin aina Audrey Hepburnin ajoista lähtien - hänhän niistä ns. hovikelpoiset taisi tehdä.

Kengät ovat Unisan ja mukavan pehmeät jalassa. Niiden matalat korot pitävät kimakkaa kip-kop-ääntä kun niillä kulkee. Ingel on oppinut, että pääsee kierrokselleen, kun vedän ne jalkaani.

Tunnustan punaista?

Tänään on eduskuntavaalit. On lähes päivälleen 100 vuotta siitä, kun ensimmäiset eduskuntavaalit vietettiin Suomessa. Vaalien historiallinen merkitys on suuri: Suomi ensimmäisenä maana maailmassa antoi naisille yhtäläisen vaalioikeuden kuin miehille - sekä äänestää että olla itse ehdokkaana. 19 naista valittiinkin eduskuntaan.



Niinpä tämäkin nainen voi kävellä äänestämään. Nämä punaiset Bruno Magli -kävelykengät ovatkin juuri oivalliset lyhyttä, muutaman sadan metrin kävelymatkaa varten äänestyspaikalle*. Sää on aurinkoinen joskin hieman kylmä; hiemankaan pitempää reissua varten tukevampi kenkäpari on vielä tarpeen. Tämän huomasin tänä aamuna, kun vein kissani Ingelin ulkoilemaan valjaissa pihalle pienelle kävelylle - ensi kertaa tänä keväänä - jalassa mustat ballerinat ja lämmikkeenä vain ohut villatakki - aivan liian vähän.

Nämä olivat muuten ensimmäiset punaiset kenkäni. Ne ovat oikein mukavat, ja näyttävät hyviltä monenlaisten asujen kanssa. Mutta kun olen tottunut korkoihin, käytän näitä matalia kenkiä sittenkin melko harvoin.


---
*punainen kenkävalinta saattaa tietysti liittyä äänestyskäyttäytymiseeni, mutta voipa se hyvin olla siihen liittymättäkin ;)

The Colour Purple

I just love the colour purple, so providing this post was a great pleasure - in more ways than one.

I am still at home ill, so I have the time to photograph and write. I also took the time, after a long time, to build an ensemble for the picture - a real still-life.

These purple Bruno Magli sandalettes with golden heels and decorations date some 15 years back. I've only worn them a couple of times, maybe twice or thrice - I'm not sure. They are surrounded by items in similar colour: In the background there is a Chinese bag that I bought quite recently, maybe 2 weeks ago. The shoes are placed on top of a Tibetan or Indian scarf that I bought in 1998 from Tibetan monks who came from the Dharamsala monastery all the way to Finland, to build a mandala from grains of coloured sand inside the exhibition halls of the Design museum I was working at at the time. There was a whole exhibition on Tibetan culture, and even Dalai Lama himself visited us! Those were truly interesting moments!

The ensemble is completed with a cute little brooch from Pilgrim.

The name of the blog came to my mind from a film with similar title by Steven Spielberg (1985). This is an important film about the rights of black women. Oprah Winfrey, whose talk show I just love, was playing one of the leading roles as Sofia in it. So, I dedicate this post to that film and to human rights in general!

Duck Egg Green Is My Favourite Colour

I bought these shoes already last summer, but somehow never got to wear them. In a way that is not so surprising - it sometimes takes me a long time to get used to some shoes. Also, I buy them to my "stock", so to speak - if I see a bargain, I do grab it.

I really like the colour of these shoes, the pale hue of green often described as Duck Egg green. The leather is nicely soft as can be seen from the way it has been gathered to form tiny folds in the front. The colour of the lining nicely enhances and compliments the main colouring.

The shoes are very very sweet, and just nice to look at. However, I have made a definite plan to wear them this year!

Is it really my favourite colour? Well, truth to be told, I have many favourite colours, and this is indeed one of them.

Cream

..is the only right word to describe this lovely pair from Sandro Vicari I purchased several years ago. Funny to notice from the company webpages that they also are behind the label "Linea Wally's" - I used to have many pairs from them years ago, which I truly liked.

These shoes always earn me compliments, still I get to wear them rather seldom, since they are so delicate. I tried to photograph the shoes showing the Louis XIV style curved heel, too, since it is so rare these days in shoes. At least it is the only pair with such heels in my collection!

When do I wear the pair? To more festive day events, of type, when my sister throws a birthday party for relatives, for example.

Sometimes I have been asked, "How many pairs of shoes do you have?" The answer to this somewhat meaningless question is, "I don't know." A most appropriate answer would probably be "Not half as many as I would like!"

The New Indian Slippers

Again, I'm at home sick, with yet another flu. Alas! I am so tired of falling ill all the time, all over again.

This time it was the early spring that tempted me outside with too little on, lured by the wonderful sunshine that has lighted this city for a few days in a row now. As I left from work on Tuesday, I was freezing, and next day I already had to leave early. Since then I've stayed within four walls, once more confined to my little flat. But with the sun finally there, I can bear it - but only just so!

So, on my feet, as most of the time these days, my new pair of Indian slippers I purchased in the sales some time in January. I had spotted the pair earlier, but hesitated, since I already had a pair. However, luckily I realised that the 5-year-old pair was developing holes in the soles, and I would soon be really needing a new pair. (There are many types of needing of shoes, this is, I guess, the most authentic one in a way.)

These new slippers are very nice and this time I was better prepared to stop my cat from ripping the inside stuffing out of the soles as she did last time - she just loves the smell of new leather! In fact, I originally bought the first pair because of her: I wanted to get a pair of slippers that feel like there is no sole at all, so that I would notice if I'm about to step on her tail!

The Shoe List x 2

1. Shoes that changed my life

My first baby shoes? I don't know about a complete makeover, but I do feel like a new person sometimes with new shoes on. My black Dumond boots do a lot for me in that respect. Also, I felt quite "new" after the switch when once in Estonia, my shoes were giving me a hard time and I "had to" buy new shoes to be worn immediately..


In the picture, my very first shoes, which my Mom saved for me. Nice souvenir from time past, and an adequate one at that for a shoe-enthusiast!

2. Shoes I've worn more than once

The truth is, I have plenty of shoes I wear very frequently or even practically every day (such as my work mules or Indian slippers at home, or my black ballerinas I have on when I go the hallway with my cat morning and evening), and I have plenty of shoes I've worn only once (my pink Brumo Magli sandalettes, the silver shoes, the pink Dumond stilettos..), and I have plenty of shoes I've never had the chance wearing as yet (my Laura Ashley silk mules, the bronze shoes, the duck egg green pumps, and so on) - which is why I think this shoe-business I'm kinda in is so closely related to collecting something like, say, cigars.

3. Shoes I'd like to take with me to a deserted island

Tough one! Probably my golden sandals by Dumond, since I picture a deserted island as one of constant sunshine and warmth.

4. Shoes that turned me into a giddy

Whenever I wear my polka dot CJ's I am kinda.....well, lost to the moment.

5. Shoes that made me cry

Many shoes have made me want to cry since they were too uncomfortable or otherwise just plain impossible. Well, I have to say, the too small burgundy suede mary janes pumps I got when I was maybe 10 yrs old..

6. Shoes I wish would have been made

Hmm. This is a tough one, for I am no designer - I just enjoy and admire the creations of others. Maybe I wish they'd start remaking the Bruno Magli sandals I had years ago, since they were just so perfect.

7. A pair of shoes I wish would not have been made

Most shoes by Manolo Blahnik fall into this category, since they are sooo beautiful, yet I can't afford them! See for example this pair

8. Shoes I am currently wearing

I'm at the office, so I'm wearing my black buckled mules (and yes I know very well thank you, I should not be writing on my blog right now). These are shoes that are quite versatile and comfortable, yet stylish. I have them in black and in light green: the black ones I wear at my office nr 1 and the green ones in the office nr 2!

9. Shoes I am going to get

I'd like to finally find a pair of red stilettos that are just purrrfect.

Barefoot

...in bed, I cannot but continue making more lists.

The truth is, I have always loved list-making. It is so futile and yet entertaining. So I wrote some more lists:

10 most extraordinary books:

1. Djuna Barnes: Nightwood (Yömetsä)
2. John Fowles: A Maggot (Ilmestys)
3. John Irving: The World According to Garp (Garpin maailma)
4. Yevgeny Yevtusenko: Ardabiola
5. Gore Vidal: Myra Breckinridge
6. Malcolm Bradbury: Rates of Exchange (Vaihtokurssit)
7. Mihail Bulgakov: Master i Margarita (Saatana saapuu Moskovaan)
8. Alberto Moravia: Desideria
9. Albert Camus: L'Etranger (Sivullinen)
10. Margaret Atwood: The Handmaid's Tale (Orjattaresi)
11. Franz Kafka: Die Verwandlung (Muodonmuutos)

10 favourite artists:

1. Fra Angelico --> at wiki; --> my favourite piece
2. Georgia O'Keeffe --> the museum; especially --> the flowers and --> the skulls
3. Giorgione, especially --> La Tempesta (c. 1505)
4. Giovanni Bellini
5. Piet Mondrian
6. Mark Rothko --> description; --> introduction
7. Kiki Smith --> introduction
8. Niki de Saint Phalle --> at wiki --> official website
9. Jeff Koons --> official website --> the exhibition at Berlin Guggenheim I visited in 2000
10. Constantin Brancusi --> especially the "bird in space" works, abstract beauty materialized

10 favourite Finnish artists:

1. Kari Cavén
2. Marjatta Tapiola
3. Wäinö Aaltonen
4. Marie Brask
5. Outi Pieski
6. Martti Aiha
7. ...

10 favourite composers:

1. Claude Debussy
2. Nikolai Rimski-Korsakoff
3. Einojuhani Rautavaara
4. Jean Sibelius
5. Frederic Chopin
6. Wolfgang Amadeus Mozart
7. Johann Sebastian Bach
8. ...

10 all-time favourite shoes:

1. brown summer sandals by Bruno Magli
2. silver and gold summer flats by Bruno Magli
3. polka dot heels by Charles Jourdan
4. my new black Dumond suede embroidered boots
5. chestnut brown ankle boots I bought from a shop called Nectarine
6. brown laced pumps from Bruno Magli (hard to describe)
7. black and brown checkered suede pumps from YSL
8. the too small burgundy suede mary janes pumps I got when I was maybe 10 yrs old for school spring party - I got sores all over and could never really wear them ever, yet was happy to find a colour matching my dress - my mother and I had to search all the shoe stores in Lahti, my hometown at the time
9. the Estonian shoes
10. the blue silk shoes by Bruno Magli

Indian Slippers

2007 starts with...feet up and a list! So no shoes today, just my dear and extremely worn Indian slippers.

In other words, I'm lazying at home, reading this and that, surfing both on TV channels and on the Net. I came across Professor Kemppinen's lists of the best books, so I decided to make my own imitation of it to kill time. Here it is:

10 best books (in random order):

1. Simone de Beauvoir: L'Invitée (Kutsuvieras)
2. Jose Saramago: Ensaio sobre a Ceguiera (Kertomus sokeudesta)
3. Mihail Bulgakov: Master i Margarita (Saatana saapuu Moskovaan)
4. Umberto Eco: Il nome della rosa (Ruusun nimi)
5. Stephen King: The Shining (Hohto)
6. Debi Gliori: No Matter What
7. Bret Easton Ellis: American Psycho
8. Gore Vidal: Myra Breckinridge
9. Anthony Burgess: Doctor is sick (Pipopää potilas)
10. Villy Sörensen: Ofarliga historier (Tarinoita)
11. Erlend Loe: Naiv. Super (Supernaiivi)

I don't really read any Finnish literature for some reason, so I'll skip the "best Finnish books" list Kemppinen has made. But I do read Finnish poetry, so some Finns will enter my poetry list:

10 best poets:

1. T.S.Eliot
2. Aaro Hellaakoski
3. Eeva-Liisa Manner
4. Pentti Saarikoski
5. Raymond Carver
6. Federico Garcia Lorca
7. Fernando Pessoa
8. Aleksis Kivi
9. Eino Leino
10. Sylvia Plath

This entry seems to become my "book meme". Let's enter another list, copied from some blogger called Tuomas whose blog I came across since he, too, has read Burgess's book on my list. So, the second book list:

1. A book that has changed my life

- No single book has changed my life - except maybe the first one I was able to read by myself. But, since I was about 4 at the time, I don't remember which book it was! Probably one of the Barbapapa series....

2. A book I've read more than once

- I don't usually read books many times, except detective stories sometimes. I am thinking of reading Bulgakov's Master and Margarita again since I read it first time when I was only 19. I'd like to see if I would experience it differently now. Well, if poetry counts, then I have been reading T.S.Eliot's Collected Poems over and over again. I used to take it with me on the train between Tampere and Helsinki, when I visited there frequently while working at Nokia.

- When I was in high-school, I strongly found myself in the character called Lol in Marguerite Duras's book Le Ravissement de Lol V. (Lol V. Steinin elämä). So about two years ago, I bought this book and read it anew. I must say I do not identify with Lol anymore, at least not as much as back then. I guess this type of angst of existence is related to only certain periods in life...

3. A book I'd like to take with me to a deserted island

- Naaah, I'd take the Net instead. Ok ok ok - I'd take a book about "Building a Boat from Banana Leaves and Coconuts for Dummies" (a good candidate for item No. 6, then, as well!)

4. A book that turned me into a giddy

- I have always been giddy. I read a lot of "Chick lit" these days, such as Gigi Levangie Grazer's Maneater or Helena Frith Powell's "Two Lipsticks and a Lover", Bridget Jones's Diaries, etc.

5. A book that made me cry

- No matter what by Debi Gliori. This lovely children's book I found in Edinburgh in 1999 always brings tears to my eyes, since it is such a wonderful book.

6. A book I wish would have been written

- Enough good books are written all the time. Maybe I'll say: my first novel. But I'm planning to write it only a bit later.

7. A book I wish would not have been written

- Stephen King's The Shining is so scary that it almost should not have been written. Then again, it is a great book! Also the film made based on it by Stanley Kubrick is really, really scary.

8. A book I am currently reading

- Donald Sassoon's book about Mona Lisa, the painting.

9. A book I am going to read

- How the Rich Get Thin by Jana Klauer