Väitöskengät

Näissä tärkeisiin ja vakavamielisiin työtilanteisiin varatuissa kengissäni astelin myös väitöstilaisuuteeni viikko sitten perjantaina 25.5.2007. Ajattelin, että ne olisivat sopivan "plain" tuohon tilanteeseen - naisväittelijää kun protokolla kehottaa muun muassa välttämään näyttäviä koruja, ja niin edelleen. Pidinkin meikin minimissä ja korot matalina, ja hiuksetkin oli kietaistu vain yksinkertaiselle poninhännälle. Näytin myös hyvin väsyneeltä, sillä parin edellisen yön unet olivat ymmärrettävästi jääneet vähiin, kun odotin "suurta päivääni".

Kaikki meni hyvin, eikä matalissa koroissa ollut vaaraa liukastua saati kompastua - tosin olen niin tottunut korkoihin, että kuljen niillä kyllä useimmissa tilanteissa varsin sujuvasti. Matalat korot myös siivittivät minut oikeaan mielentilaan tätä tilaisuutta ajatellen, vaikka korkeat korotkaan eivät toki ole koskaan estäneet minua ajattelemasta...

Kengät voivat kuitenkin olla melko paljastavat. Juttelimmekin tässä ystäväni luona drinkeillä yksi päivä istuessani siitä, miten muuten kiltin oloinen nainen voi paljastaa pinnan alla kytevän petomaisen luonteensa metallisilla stilettokoroillaan. Olen myös ollut huomaavinani, että varsin monet miehet kavahtavat sekä tuollaisia "natsikorkoja" että teräväkärkisiä kenkiä, tuntien alitajuista tarvetta suojata etumustaan tällaisten kenkien välittömässä läheisyydessä!

Niinpä niin, kengistään nainen tunnetaan - ehkä mieskin? Itse ainakin katson aina miehen kenkiä, ja tiedän etten ole ainoa nainen, joka on hylännyt äijän jo kättelyssä tämän kestämättömän huonon kenkämaun vuoksi! Paljon vaadittaisiin muita ominaisuuksia, että lähtisin Pomarfinn-miehen matkaan... Taidehistorian laitoksella opiskeli aikoinaan mies joka käytti tämänmerkkisiä kenkiä; häntä kutsuttiin naureskellen selän takana salaa "pompuksi".