Historian siipien havinaa...

Kuten kirjoituksistani lienee käynyt jo ilmi, ehdoton suosikkikenkämerkkini on läpi vuosien ollut Bruno Magli. Näitä pehmeitä ja kestäviä italialaiskenkiä on saanut muutamastakin helsinkiläisestä kenkäkaupasta ja tavaratalosta.

Nyt kuitenkin kuulin, että ainakin Stockmann, Helsingin suurin tavaratalo on luopunut merkistä. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että tänä kesänä hankkimani kermanväriset loaferit jäävät viimeisiksi BM-kengikseni! Kääk!

Rizzosta tosin näyttäisi ainakin toistaiseksi vielä saavan satunnaisesti BM-kenkiä, mutta valikoima on todella pieni.

Minun on toisin sanoen ehkä löydettävä toinen vastaava pehmeä italialaiskenkä, jota saa Suomesta. Tosin minulla asuu ystävätär Bolognassa Italiassa, BM-kenkien kotikaupungissa, joten saatan joutua käyttämään myös tämän villin kortin hyväkseni, mikäli tilanne on muotoutumassa aivan mahdottomaksi!

Näiden tosiasioiden valossa esittelen tässä nyt sekä nuo ehkäpä tosiaan viimeisiksi jäävät brunomaglini, että ihkaensimmäiseni - ne ovat nimittäin vielä hyvissä voimissa, vaikka ikää niillä on ainakin 15 vuotta, enemmänkin ehkä - en muista!

Tämän kesän löytö olivat tosiaan kauniit ja pehmeääkin pehmeämmät vaaleat loaferit, jotka tuntuvat jalassa kuin kävelisi pilvien päällä. Neutraali kenkä sopinee asuun kuin asuun, ja kumipohja suojaa hieman arkaa nahkaa - tosin mitkään sadesään kengät nämä eivät tosiaankaan ole. Harmi kyllä eteläisessä Suomessa on tänä kesänä tullut vettä vähintään kahden kesän edestä, joten käyttökerrat ovat toistaiseksi jääneet yhden käden sormilla laskettaviin.

Aivan ensimmäiset brunomaglini taas kestävät pientä sadettakin, vaikkeivät siitä pidä nekään erityisesti. Punaruskeat hapsulliset ja rusetilliset matalat loaferit ovat palvelleet vuodesta toiseen ilman suurempia vaurioita ja muutoksia. Välillä ne ovat olleet kokonaan kaapissa, kun olen käyttänyt vain korollisia kenkiä. Nyt olen kuitenkin ainakin toistaiseksi mieltynyt mataliin kenkiin - liekö vanhuutta vai tämän hetken matalan kenkämuodin vaikutusta, mene ja tiedä. Joka tapauksessa tänä kesänä nämä kestokaunottaret ovat päässeet kenkäkokoelmani eturiviin - jälleen kerran.

Update 14.5. 2009: Bruno Maglien tarina jatkuu - niitä saakin edelleen Stockalta. En tosin ole ostanut ainuttakaan paria sittemmin, mutta pääasia on, että mahdollisuus on olemassa, ei vain teoriassa, vaan myös käytännössä! Tosin rahapussini teoreettisetkin rajat tulevat tässä puuhassa pian vastaan...