Kotisandaalit

Uudet kotisandaalini ovat täydelliset: sirot ja ilmavat ja värikin sopii miltei kaikkeen! Varsinainen löytö siis! Ei sitä aina jaksa vain intialaisia tossujakaan käyttää, mustia tai ruskeita, vaan jotain ihan muuta.



Ulos näillä ei kyllä tee juuri mieli mennä, koska kävely pitkiä matkoja on tottapuhuen näillä sandaleteilla aika hankalaa. Kenkien sisäpohja on liukasta kangasta, siinä suurin syy. Tosin keksin että kengät voi solmia paksuilla suklaanruskeilla silkkiruseteilla kiinni nilkoista, jolloin tilanne muuttuu totaalisesti, ja kengät ovatkin saman tien varsin juhlavat ja kauniit ja niillä on tosiaan varsin helppo päästä eteenpäin.

Linnanjuhlien kengät (was: Paljettien paljoutta)

Tässäpä söpöt paljettikenkäni, jotka hankin kuvassa näkyvän paljettijuhlapuvun pariksi. Kyseistä pukua nimitän myös "merenneitopuvuksi", koska se on kokopitkä ja kapea ja paljetteja on niin paljon että puku muistuttaa mielestäni suomuista kimaltelevaa kalankylkeä - mikä sopiikin hyvin kalanaiselle. Merenneito on mukava assosiaatio muutenkin, siihen liittyy jonkinlaista maagista viehättävyyttä.

Kenkiä voi toki käyttää muutenkin, vaikka farkkujen tai mustien housujen kanssa. Kangaskenkinä niitä ei parane käyttää kuin sisätiloissa ja kuivina kesäpäivinä - olen sovittanut joskus ne yhteen vekatun farkkuhameen kanssa kun olen ollut menossa ulos bilettämään.

Tilaisuuksia, joissa näin juhlavia vaatteita pääsee käyttämään, on kyllä aivan liian vähän! Tosin niitä voisi varmaankin myös luoda itse, jos niikseen tulee. "Juhla" on ennenkaikkea myös mielentila, eikä mikään estä pukeutumasta merenneitopukuun vaikka kahdenkeskisellä kynttiläillallisellakaan, jos mieli tekee.

Update 14.5.2009: Olipas enteellinen kirjoitus, löytyi nimittäin juhla jossa nämä tamineet olivat miltei liian vähän juhlavat - nimittäin Pressan itsenäisyyspäiväjuhlat ! ja vielä: !!!!! Olin juuri ehtinyt nurkua miehelle, ettei se vie mua koskaan minnekään. No sitten se tietty sai kutsun ja sai tässä asiassa ns. viimeisen sanan. No, ei voi valittaa - hauskaa oli, vaikka jotenkin pienessä sumussa koko tilaisuus meni. Mutta, uskomatonta kyllä, nyt voi sanoa: "nähty on" ! --- niin ja nyt on kuulemma minun vuoro saada kutsu.....huh. Niin tai näin, otsikko tähän kirjoitelmaan oli vaan ihan pakko vaihtaa!

Väitöskengät

Näissä tärkeisiin ja vakavamielisiin työtilanteisiin varatuissa kengissäni astelin myös väitöstilaisuuteeni viikko sitten perjantaina 25.5.2007. Ajattelin, että ne olisivat sopivan "plain" tuohon tilanteeseen - naisväittelijää kun protokolla kehottaa muun muassa välttämään näyttäviä koruja, ja niin edelleen. Pidinkin meikin minimissä ja korot matalina, ja hiuksetkin oli kietaistu vain yksinkertaiselle poninhännälle. Näytin myös hyvin väsyneeltä, sillä parin edellisen yön unet olivat ymmärrettävästi jääneet vähiin, kun odotin "suurta päivääni".

Kaikki meni hyvin, eikä matalissa koroissa ollut vaaraa liukastua saati kompastua - tosin olen niin tottunut korkoihin, että kuljen niillä kyllä useimmissa tilanteissa varsin sujuvasti. Matalat korot myös siivittivät minut oikeaan mielentilaan tätä tilaisuutta ajatellen, vaikka korkeat korotkaan eivät toki ole koskaan estäneet minua ajattelemasta...

Kengät voivat kuitenkin olla melko paljastavat. Juttelimmekin tässä ystäväni luona drinkeillä yksi päivä istuessani siitä, miten muuten kiltin oloinen nainen voi paljastaa pinnan alla kytevän petomaisen luonteensa metallisilla stilettokoroillaan. Olen myös ollut huomaavinani, että varsin monet miehet kavahtavat sekä tuollaisia "natsikorkoja" että teräväkärkisiä kenkiä, tuntien alitajuista tarvetta suojata etumustaan tällaisten kenkien välittömässä läheisyydessä!

Niinpä niin, kengistään nainen tunnetaan - ehkä mieskin? Itse ainakin katson aina miehen kenkiä, ja tiedän etten ole ainoa nainen, joka on hylännyt äijän jo kättelyssä tämän kestämättömän huonon kenkämaun vuoksi! Paljon vaadittaisiin muita ominaisuuksia, että lähtisin Pomarfinn-miehen matkaan... Taidehistorian laitoksella opiskeli aikoinaan mies joka käytti tämänmerkkisiä kenkiä; häntä kutsuttiin naureskellen selän takana salaa "pompuksi".

RappuBallerina

Tässäpä kengät jotka laitan jalkaani useimmiten silloin, kun vien roskat tai käväisen ullakolla, tai erityisesti kun menemme Ingelin kanssa rappuun.

Nämä kuluneet mustat perusballerinat kuuluvat varmaankin useimpien kenkäkokoelmiin aina Audrey Hepburnin ajoista lähtien - hänhän niistä ns. hovikelpoiset taisi tehdä.

Kengät ovat Unisan ja mukavan pehmeät jalassa. Niiden matalat korot pitävät kimakkaa kip-kop-ääntä kun niillä kulkee. Ingel on oppinut, että pääsee kierrokselleen, kun vedän ne jalkaani.