Summer shoes

Well, it's again time for summer so out come the summer shoes from their cardboard boxes where they have been hibernating all winter!

And as summer comes, so comes visit to the summer cottage - just like every year. And you know, at summer cottage you really cannot - or will not - use the heeled ones. It just doesn't work.

So here's a handsome threesome of adequate shoewear for such - well - lower-maintenance? - visits.

The Dumond silver sandals you've already seen. With their rubber soles, they work well on the soils around the cottage.

As for the other two pairs, let me introduce you to some rather recent flea market finds: the white espadrilles with goldpearl decorations are actually intended for kids, but with my miniscule feet they are just perfect for me. And where there is a silver shoe, let there be another one: a wowen version this time with a little hint of heel. Most practical, yet shiny!

Mustaa Spagettia - Black Spaghetti

...se on todellakin ensimmäinen ja vahvin assosiaatio näistä juhlasandaaleistani. Toinen vaihtoehto voisi olla lakunauha. Sinänsä sekä spagetti että laku kuuluvat lempiruokiini. Kouvolan lakun vaarinpiippu on yksi suurista heikkouksistani, ja spagettia syön varmaan liikaakin.

...it really is my first association on these sandalettes. Another candidate is licorice straw. Come to think of it, both spaghetti and licorice are on my top menu. The licorice pipe from Kouvola is a top weakness; spaghetti I consume by loads.


Nämä muoviset sandaletit ovat yllättävän mukavat, eikä näihin kyllästyne koskaan. Juhlimaan voi lähteä huoletta, koska sade ei näihin kaunistuksiin pysty. Musta kiiltävä ulkonäkö toimii aina, ja korkoa on riittävästi mutta ei liikaa. Kultainen sisäpohja täydentää kauniisti kokonaisuuden.

These sandalettes are made of plastic yet surprisingly comfortable - and I can't see myself growing tired of them. Partying is carefree, as rain will not kill these plastic beauties. Black, shiny look is always in (right?) and the heel is there but not in abundance. Golden inner sole completes the look.

Näin käytännöllistä ja kaunista voi löytää UFF:in euron päiviltä - eikä ollut ensimmäinen kerta! Ylipäätään, olen alennusmyyntien orja, mutta kriittinen sellainen - tyypillinen alennusprosentti joka vasta saa kiinnostukseni heräämään, on 70 %. Kun sellainen löytyy, tuleekin sitten hamstrattua, kun kerran "halvalla saa". Olen tosiaan säästänyt hyvin paljon rahaa tällä keinoin (Yeah right).

Something this practical and beautiful can only come from UFF for one euro. I love these sales and always try to get there if only possible. Slave to sales, I can still be a thoughtful buyer: it takes a 70% reduction to raise my interest! When spotted, there's no end to my harvesting. In this way, I have saved so much (right?).

Hopeasandaalit - Silver sandals

Viime kesänä hankkimistani Dumond-kultasandaaleista katkesi harmittavasti toisesta sandaalista nilkkahihna, millä saatoin oikeuttaa uusien vastaavien sandaalien hankinnan. (Siitäkin huolimatta, että jos vain poistan nilkkahihnan molemmista, sandaalit ovat edelleen täysin käyttökelpoiset. Mutta eniwei.)

Niinpä suuntasin kaupungille ja suoraan samaan kauppaan mistä olin sandaalit ostanut - eikä minun tarvinnut pettyä: löysin oitis, vieläpä tarjouksesta, nämä hopeaiset tämänkesän versiot, joista kyseiset nilkkaremmit puuttuvat jo valmiiksi!

Päätös oli nopea ja välitön, ja jätin sandaalit saman tien jalkaan, oli nimittäin kaunis ja helteinen kesäpäivä.

Olen mieltynyt tänä kesänä hopeaan kullan ohella - pidän tosiaan molemmista ja käytän niitä joskus myös ristiin. Tyylillä selviää kaikesta?

Historian siipien havinaa...

Kuten kirjoituksistani lienee käynyt jo ilmi, ehdoton suosikkikenkämerkkini on läpi vuosien ollut Bruno Magli. Näitä pehmeitä ja kestäviä italialaiskenkiä on saanut muutamastakin helsinkiläisestä kenkäkaupasta ja tavaratalosta.

Nyt kuitenkin kuulin, että ainakin Stockmann, Helsingin suurin tavaratalo on luopunut merkistä. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että tänä kesänä hankkimani kermanväriset loaferit jäävät viimeisiksi BM-kengikseni! Kääk!

Rizzosta tosin näyttäisi ainakin toistaiseksi vielä saavan satunnaisesti BM-kenkiä, mutta valikoima on todella pieni.

Minun on toisin sanoen ehkä löydettävä toinen vastaava pehmeä italialaiskenkä, jota saa Suomesta. Tosin minulla asuu ystävätär Bolognassa Italiassa, BM-kenkien kotikaupungissa, joten saatan joutua käyttämään myös tämän villin kortin hyväkseni, mikäli tilanne on muotoutumassa aivan mahdottomaksi!

Näiden tosiasioiden valossa esittelen tässä nyt sekä nuo ehkäpä tosiaan viimeisiksi jäävät brunomaglini, että ihkaensimmäiseni - ne ovat nimittäin vielä hyvissä voimissa, vaikka ikää niillä on ainakin 15 vuotta, enemmänkin ehkä - en muista!

Tämän kesän löytö olivat tosiaan kauniit ja pehmeääkin pehmeämmät vaaleat loaferit, jotka tuntuvat jalassa kuin kävelisi pilvien päällä. Neutraali kenkä sopinee asuun kuin asuun, ja kumipohja suojaa hieman arkaa nahkaa - tosin mitkään sadesään kengät nämä eivät tosiaankaan ole. Harmi kyllä eteläisessä Suomessa on tänä kesänä tullut vettä vähintään kahden kesän edestä, joten käyttökerrat ovat toistaiseksi jääneet yhden käden sormilla laskettaviin.

Aivan ensimmäiset brunomaglini taas kestävät pientä sadettakin, vaikkeivät siitä pidä nekään erityisesti. Punaruskeat hapsulliset ja rusetilliset matalat loaferit ovat palvelleet vuodesta toiseen ilman suurempia vaurioita ja muutoksia. Välillä ne ovat olleet kokonaan kaapissa, kun olen käyttänyt vain korollisia kenkiä. Nyt olen kuitenkin ainakin toistaiseksi mieltynyt mataliin kenkiin - liekö vanhuutta vai tämän hetken matalan kenkämuodin vaikutusta, mene ja tiedä. Joka tapauksessa tänä kesänä nämä kestokaunottaret ovat päässeet kenkäkokoelmani eturiviin - jälleen kerran.

Update 14.5. 2009: Bruno Maglien tarina jatkuu - niitä saakin edelleen Stockalta. En tosin ole ostanut ainuttakaan paria sittemmin, mutta pääasia on, että mahdollisuus on olemassa, ei vain teoriassa, vaan myös käytännössä! Tosin rahapussini teoreettisetkin rajat tulevat tässä puuhassa pian vastaan...

Lisää perhosia

Kirjoittelin tänne joskus Perhossandaalien julkaisun yhteydessä, että terveyssandaalit ovat ehdottomasti out, mitä minuun tulee.

Joudun nyt perumaan sanani. En nimittäin tiennyt, että ns. terveyssandaaleja on myös tämän näköisiä.

Nämä Schollin perhossandaalit ovat äärettömän suloiset, etenkin kun kokonumero on pieni. Pohja on puuta, ja yhdessä vaaleansinisen värityksen ja perhoskuvioinnin kanssa vie assosiaatiot lähinnä lelumaailmaan. Kengät ovat kuitenkin todella mukavat jalassa, koska niiden sisäpohja on huolellisesti muotoiltu anatomisesti.

Olen välillä ihaillut yhden ystävättäreni Marimekko-kuvioisia hollannikkaita, ja miettinyt pitäisikö hankkia itsellekin sellaiset kotiin. No, se mietintä on nyt takanapäin, sillä nämä puusandaalit korvaavat tuon "puutteen".

Käytän näitä ainakin toistaiseksi lähinnä vain kotona - en oikein jaksa uskoa, että taipumattomilla puupohjilla jaksaisi klopsutella kovinkaan kauas kodin ulkopuolelle.

Kotisandaalit

Uudet kotisandaalini ovat täydelliset: sirot ja ilmavat ja värikin sopii miltei kaikkeen! Varsinainen löytö siis! Ei sitä aina jaksa vain intialaisia tossujakaan käyttää, mustia tai ruskeita, vaan jotain ihan muuta.



Ulos näillä ei kyllä tee juuri mieli mennä, koska kävely pitkiä matkoja on tottapuhuen näillä sandaleteilla aika hankalaa. Kenkien sisäpohja on liukasta kangasta, siinä suurin syy. Tosin keksin että kengät voi solmia paksuilla suklaanruskeilla silkkiruseteilla kiinni nilkoista, jolloin tilanne muuttuu totaalisesti, ja kengät ovatkin saman tien varsin juhlavat ja kauniit ja niillä on tosiaan varsin helppo päästä eteenpäin.

Linnanjuhlien kengät (was: Paljettien paljoutta)

Tässäpä söpöt paljettikenkäni, jotka hankin kuvassa näkyvän paljettijuhlapuvun pariksi. Kyseistä pukua nimitän myös "merenneitopuvuksi", koska se on kokopitkä ja kapea ja paljetteja on niin paljon että puku muistuttaa mielestäni suomuista kimaltelevaa kalankylkeä - mikä sopiikin hyvin kalanaiselle. Merenneito on mukava assosiaatio muutenkin, siihen liittyy jonkinlaista maagista viehättävyyttä.

Kenkiä voi toki käyttää muutenkin, vaikka farkkujen tai mustien housujen kanssa. Kangaskenkinä niitä ei parane käyttää kuin sisätiloissa ja kuivina kesäpäivinä - olen sovittanut joskus ne yhteen vekatun farkkuhameen kanssa kun olen ollut menossa ulos bilettämään.

Tilaisuuksia, joissa näin juhlavia vaatteita pääsee käyttämään, on kyllä aivan liian vähän! Tosin niitä voisi varmaankin myös luoda itse, jos niikseen tulee. "Juhla" on ennenkaikkea myös mielentila, eikä mikään estä pukeutumasta merenneitopukuun vaikka kahdenkeskisellä kynttiläillallisellakaan, jos mieli tekee.

Update 14.5.2009: Olipas enteellinen kirjoitus, löytyi nimittäin juhla jossa nämä tamineet olivat miltei liian vähän juhlavat - nimittäin Pressan itsenäisyyspäiväjuhlat ! ja vielä: !!!!! Olin juuri ehtinyt nurkua miehelle, ettei se vie mua koskaan minnekään. No sitten se tietty sai kutsun ja sai tässä asiassa ns. viimeisen sanan. No, ei voi valittaa - hauskaa oli, vaikka jotenkin pienessä sumussa koko tilaisuus meni. Mutta, uskomatonta kyllä, nyt voi sanoa: "nähty on" ! --- niin ja nyt on kuulemma minun vuoro saada kutsu.....huh. Niin tai näin, otsikko tähän kirjoitelmaan oli vaan ihan pakko vaihtaa!

Väitöskengät

Näissä tärkeisiin ja vakavamielisiin työtilanteisiin varatuissa kengissäni astelin myös väitöstilaisuuteeni viikko sitten perjantaina 25.5.2007. Ajattelin, että ne olisivat sopivan "plain" tuohon tilanteeseen - naisväittelijää kun protokolla kehottaa muun muassa välttämään näyttäviä koruja, ja niin edelleen. Pidinkin meikin minimissä ja korot matalina, ja hiuksetkin oli kietaistu vain yksinkertaiselle poninhännälle. Näytin myös hyvin väsyneeltä, sillä parin edellisen yön unet olivat ymmärrettävästi jääneet vähiin, kun odotin "suurta päivääni".

Kaikki meni hyvin, eikä matalissa koroissa ollut vaaraa liukastua saati kompastua - tosin olen niin tottunut korkoihin, että kuljen niillä kyllä useimmissa tilanteissa varsin sujuvasti. Matalat korot myös siivittivät minut oikeaan mielentilaan tätä tilaisuutta ajatellen, vaikka korkeat korotkaan eivät toki ole koskaan estäneet minua ajattelemasta...

Kengät voivat kuitenkin olla melko paljastavat. Juttelimmekin tässä ystäväni luona drinkeillä yksi päivä istuessani siitä, miten muuten kiltin oloinen nainen voi paljastaa pinnan alla kytevän petomaisen luonteensa metallisilla stilettokoroillaan. Olen myös ollut huomaavinani, että varsin monet miehet kavahtavat sekä tuollaisia "natsikorkoja" että teräväkärkisiä kenkiä, tuntien alitajuista tarvetta suojata etumustaan tällaisten kenkien välittömässä läheisyydessä!

Niinpä niin, kengistään nainen tunnetaan - ehkä mieskin? Itse ainakin katson aina miehen kenkiä, ja tiedän etten ole ainoa nainen, joka on hylännyt äijän jo kättelyssä tämän kestämättömän huonon kenkämaun vuoksi! Paljon vaadittaisiin muita ominaisuuksia, että lähtisin Pomarfinn-miehen matkaan... Taidehistorian laitoksella opiskeli aikoinaan mies joka käytti tämänmerkkisiä kenkiä; häntä kutsuttiin naureskellen selän takana salaa "pompuksi".

RappuBallerina

Tässäpä kengät jotka laitan jalkaani useimmiten silloin, kun vien roskat tai käväisen ullakolla, tai erityisesti kun menemme Ingelin kanssa rappuun.

Nämä kuluneet mustat perusballerinat kuuluvat varmaankin useimpien kenkäkokoelmiin aina Audrey Hepburnin ajoista lähtien - hänhän niistä ns. hovikelpoiset taisi tehdä.

Kengät ovat Unisan ja mukavan pehmeät jalassa. Niiden matalat korot pitävät kimakkaa kip-kop-ääntä kun niillä kulkee. Ingel on oppinut, että pääsee kierrokselleen, kun vedän ne jalkaani.

Tunnustan punaista?

Tänään on eduskuntavaalit. On lähes päivälleen 100 vuotta siitä, kun ensimmäiset eduskuntavaalit vietettiin Suomessa. Vaalien historiallinen merkitys on suuri: Suomi ensimmäisenä maana maailmassa antoi naisille yhtäläisen vaalioikeuden kuin miehille - sekä äänestää että olla itse ehdokkaana. 19 naista valittiinkin eduskuntaan.



Niinpä tämäkin nainen voi kävellä äänestämään. Nämä punaiset Bruno Magli -kävelykengät ovatkin juuri oivalliset lyhyttä, muutaman sadan metrin kävelymatkaa varten äänestyspaikalle*. Sää on aurinkoinen joskin hieman kylmä; hiemankaan pitempää reissua varten tukevampi kenkäpari on vielä tarpeen. Tämän huomasin tänä aamuna, kun vein kissani Ingelin ulkoilemaan valjaissa pihalle pienelle kävelylle - ensi kertaa tänä keväänä - jalassa mustat ballerinat ja lämmikkeenä vain ohut villatakki - aivan liian vähän.

Nämä olivat muuten ensimmäiset punaiset kenkäni. Ne ovat oikein mukavat, ja näyttävät hyviltä monenlaisten asujen kanssa. Mutta kun olen tottunut korkoihin, käytän näitä matalia kenkiä sittenkin melko harvoin.


---
*punainen kenkävalinta saattaa tietysti liittyä äänestyskäyttäytymiseeni, mutta voipa se hyvin olla siihen liittymättäkin ;)

The Colour Purple

I just love the colour purple, so providing this post was a great pleasure - in more ways than one.

I am still at home ill, so I have the time to photograph and write. I also took the time, after a long time, to build an ensemble for the picture - a real still-life.

These purple Bruno Magli sandalettes with golden heels and decorations date some 15 years back. I've only worn them a couple of times, maybe twice or thrice - I'm not sure. They are surrounded by items in similar colour: In the background there is a Chinese bag that I bought quite recently, maybe 2 weeks ago. The shoes are placed on top of a Tibetan or Indian scarf that I bought in 1998 from Tibetan monks who came from the Dharamsala monastery all the way to Finland, to build a mandala from grains of coloured sand inside the exhibition halls of the Design museum I was working at at the time. There was a whole exhibition on Tibetan culture, and even Dalai Lama himself visited us! Those were truly interesting moments!

The ensemble is completed with a cute little brooch from Pilgrim.

The name of the blog came to my mind from a film with similar title by Steven Spielberg (1985). This is an important film about the rights of black women. Oprah Winfrey, whose talk show I just love, was playing one of the leading roles as Sofia in it. So, I dedicate this post to that film and to human rights in general!